Viime blogauksestani on kulunut aikaa jo tovi, joten ajattelin kirjoittaa pitkästä aikaa tänne Interneteihinkin. Mietin aihettani jonkin aikaa, vaikka olikin jo sanomatta selvää, mistä kirjottaisin.
Arch Linux. Olet saattanut siitä joskus kuullakin, ehkä olet kokeillut tai olet jopa vakituinen käyttäjä! Arch Linux on hieman kokeneemmille Linux-käyttäjille räätälöity jakelu, jonka vahvoja kortteja ovat Rolling Release -päivitystahti, ajantasaiset paketit, BSD-tyylinen init ja ennen kaikkea yksinkertaisuus. Rolling Release -päivitystahti tarkoittaa sitä, että Archista ei tule koskaan uutta versiota. Toki asennus-cd:t päivitetään ajoittain sisältämään uusimmat bugikorjaukset asennusohjelmaan yms, mutta käytännössä asennuksen jälkeen riittää, kun pitää järjestelmänsä päivitettynä; uusimmat paketit saapuvat julkaisunsa myötä Archin pakettivarastoihin.
Archin pakettivarastot ovat lähes 100 % ajan tasalla. Kun uusi versio ohjelmasta julkaistaan, on se lähes heti ladattavana valmiiksi käännettynä ja paketoituna. Tämä ei toki koske suurimpia paketteja, kuten itse Linux-ydintä, sillä asetukset täytyy tehdä, sekä testata useaan otteeseen ennen julkaisua. Kuitenkin esimerkiksi tällä hetkellä käytössäni on jo 2.6.32-sarjan ydin, joka on uusin vakaa. Paketinhallinnasta Archissa vastaa ohjelma nimeltään pacman, backendinään alpm. Pacman on kirjoitettu C:llä ja on sekä erittäin kevyt että pieni. Oletuksena Archin mukana tulee 3 eri pakettivarastoa: core, extra sekä community. Näiden lisäksi Archilla on mainio palvelu nimeltään aur, Arch user repository. Aur ei ole tavanomainen pakettivarasto, vaan paikka käyttäjille lisätä omia pakettejaan. Jos paketit ovat tarpeeksi laadukkaita, voidaan ne lisätä communityyn. Aureista luultavasti tulen kirjoittamaan tulevissa kirjoituksissani enemmän.
Yksinkertainen säädettävä
Arch mainostaa sivuillaan yksinkertaisuudesta, joka saattaa kuullostaa hyvälle loppukäyttäjän kannalta. Tosiasia on kuitenkin se, että Arch ei ole yksinkertainen käyttää – ellet sitä säädä sellaiseksi. Arch on yksinkertainen toiminnaltaan, joten sen säätäminen on helppoa, eikä turhia hienouksia olla laitettu estämään käyttäjän luovaa vapautta. Tästä kertoo muun muassa aiemminkin mainittu BSD-tyylinen init, joka on melko alkeellinen, sekä hankala ylläpidettävä usealle eri konetyypille. Archiin se tosin sopii, sillä Arch sopeutetaan jokaiselle koneelle erikseen – käyttäjän toimesta. rc.conf onkin yksi Archin pääasetustiedostoista, jonka kanssa varmasti tulet tutuksi lyhyenkin tutustumisen jälkeen.
Ei heikkohermoisille
Pelkkää ruusuillatanssimista ei Archinkaan käyttö silti ole. Ongelmia saattaa tulla Rolling releasen vuoksi mm. keskenään epäyhteensopivien pakettien kanssa, mutta tosin itse en ole tällaisiin ongelmiin törmännyt. Myös joskus yksinkertaisenkin asian toteuttaminen saattaa vaatia yllättävän paljon työtä, sekä Wikin selailua (sivuhuomautuksena, Archin wiki on aivan ykkösluokkaa!). Otetaan esimerkiksi xorgin asennus. Alku on melko pitkäti samanlainen kuin Debianissa:
pacman -S xorg
Komento siis asentaa xorgin mukisematta. Tosin, jos käynnistät X:n vaikkapa startx:llä, et saa kuin jähmettyneen X:n, jos sitäkään. Ongelmahan tietenkin on, että laitteistotunnistus ei xorgissa toimi ilman halia, jota ei ole automaattisesti käynnistetty. Virhe on helppo korjata, kiitos Archin yksinkertaisuuden: lisäämällä /etc/rc.conf -tiedoston DAEMONS-kohtaan hal ja joko uudelleenkäynnistämällä tai komentamalla /etc/rc.d/hal start. Tosin kaiken tämän kaiken Debian tekee automaattisesti. Positiivisena puolena taas sanottakoon, että Archissa ei ole helppoa tehdä tilannetta, jossa käynnistyksessä olisi paljon turhia ohjelmia, sillä jos jokin ohjelma käynnistykseen haluaa, on sinun itse se sinne lisättävä.
Kultainen keskitie
Arch on jakeluista ehkä keskiluokkaa, mitä säädettävyyteen tulee. Se ei ole lähes täysautomatisoitu, kuten Debian tai siihen pohjautuvat jakelut, muttei myöskään turhauttavan paljon pikkunäpertelyä vaativa, kuten
Gentoo. Arch on binääripakettipohjainen, mutta sisältää myös ABS:n (Arch Build System), joka mahdollistaa suurempien säätöjen tekemisen haluttaessa. Mielestäni Arch on oiva kompromissi niille, jotka haluavat oppia jotakin GNU/Linuxista, mutta haluavat koneen silti pysyvän toimintakykyisenä ilman erinäisten kääntöflagien asettelua. Arch on se, mitä itse päätät sen olevan. Siksi laitan kuvakaappauksen omasta järjestelmästäni tämän jutun yhteyteen. Itselläni käytössä siis Arch Linux Kernel 2.6.32:lla ja KDE 4.3:lla.
